Persunuoret kirittävät: 115 000 euroa/ tviitti

Rahan kieli on siitä ihmeellistä, että sitä ymmärtää pahvipäisempikin. Kun perussuomalaisten nuorten runsaskätinen valtionapu päätettiin ottaa uuteen tarkasteluun, keissin pääsyylliseksi käsketty varapuheenjohtaja Toni Jalonen nöyrtyi lähes pölypunkiksi lattian rakoon.

Kuten tiedämme, nuorisojärjestö oli tviitissään tiedustellut, haluammeko me suomalaiset tulevaisuuden, jossa olemme vauvaa helliviä, aika hyvännäköisiä kahvinruskeita hymynaamoja. 

Tviitin mukaan ilmeisesti perussuomalaisten äänestäminen eurovaaleissa turvaisi meidät sellaisiksi muuttumiselta.

No tota, siis emme tietenkään halua. Tahdomme olla yrmeitä ja tuppisuisia valkoihoisia äijiä, jotka jatkavat snägärin jonossa epähuomiossa päästöämänsä sekavan lauseen loppuun luunkovin, tarvittaessa raudoitetuin nyrkein. 

Vauvoille lepertely kuuluu akoille, joiden luonne on siihen soveltuva. Jos iskä taas on oikein hellämielinen, hän toki voi viedä kersansa hieman myöhemmin hirvimetsälle, lätkämatsiin tai Jyväskylä-rallin pikataipaleen varteen.

Tänään Jalonen sitten selitteli tviittiä henkilökohtaisella ajattelemattomuudellaan ja impulsiivisuudellaan. 

Lukemattomat suomalaiset ovat vielä aikuisinakin ajattelemattomia ja impulsiivisia, mutta ei heiltä silti lähde rasistisia tviittejä yhtään minnekään, vaikka useimpia heistä ei edes ole valittu minkään merkittävän järjestön nokkapaikoille eli ovat sillä tavalla vapaita paukuttamaan.

Olisikin ollut hauskaa killua kärpäsenä katossa, kun nuorisojärjestön johto lopulta alkoi ajatella ja harkita aivot savuten. Tviitillehän oli vauhdikkaasti tulossa hintaa rapsakat toistasataa tuhatta euroa.

Kun etnonationalistinen radikaalisiipi viime marraskuussa otti persunuorison haltuunsa, puheenjohtaja ja nykyinen eurovaaliehdokas Asseri Kinnunen sanoi Hesarille aikovansa ”kirittää emopuoluetta”. 

Nyt nähtiin mitä se käytännössä tarkoittaa, sillä ei ehkä ole ihan helppo uskoa Jalosen tviittailleen eurovaalien kokoisessa asiassa firman ykköspomon ja ainoan parlamenttiehdokkaan tietämättä.

Kun hölmöilyn kullankalliit seuraamukset alkoivat lyödä suoraan omille piñacoladanvalkoisille näpeille, varapuheenjohtaja pantiin höyrypesemään pulju kuiville.

Helpommin kyllä sanottu kuin tehty, sillä tviitin paljastamaa ajatusmaailmaa, joka toki vähänkin asioita seuraavissa piireissä tunnettiin, ei putsaa millään myrkyllä juhlakuntoon.

Pahaa pelkään, että tämä on vasta alkua. Seuraavien neljän vuoden aikana Mestarin yhä korkeammalle laajentuva otsa tulee toimimaan miljoonien hikikarpaloitten alustana, sillä ei tuo eduskuntaryhmäkään hattutemppupahoinpitelijöineen varsinainen ekaluokkalaisten luontokerho ole. 

Myös kannattajakentällä on joukkoa, jonka aktivoitumista tulee olemaan kiehtovaa seurata.

Ensiksi lusitaan kuitenkin kesäkuun puoluekokous täällä Tampereella. Mestari ilmoittanee pian eurovaalien jälkeen, onko taas syytä tarkkailla älylaitteita – tai peräti leiriytyä telkkarin ääreen kuten 2017.

Tutkailkaamme siis oluttarjouksia, sillä niin puoluekokousedustajatkin tekevät. 

Vai luuleeko joku yhä, että Teukka valittiin varapuheenjohtajaksi sumpin voimalla?

Loppuviikon puujalkavitsi ei ole täysin omani, joten se on hyvä:

Kaverukset, sanotaan vaikka Antti ja Juha, seisoskelivat torin laidalla kuulumisia vaihdellen. Heitä lähestyi hieman hätääntynyt turisti, joka vieraalla kielellä yritti tuloksetta selvittää asiaansa. Kun matkailija poistui toivottomista asemistaan, Antti kysymään Juhalta:

— Mitähän kieltä se puhu?

— Mää oon melko varma että saksaa, vastasi Juha.

— Olisit sanonu! Kyllähän mää saksaa osaan!

TimoPeltonen
Sitoutumaton Tampere

Luottokorttiselkärankainen evoluution välituote. Altis ilmaiselle nesteytykselle. Tolkun ihmisen mullikappale.
Vaatii itseltään paljon, mutta muilta enemmän.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu