Nyt tulloo tamperlaenen ministerj!

”Jos demarit ovat hallituksessa, Sanna Marin on varma ministeri.”

Näin profetoi dosentti Pertti Timonen kaupunkilehti Tamperelaisessa viime joulukuussa. Ja todennäköisesti nappiin.

Koska täkäläiset ministerit ovat olleet perin harvinaista herkkua, Sannan kunniaksi on odotettavissa pitkään kestävää, kosteaa juhlintaa, jonka merkeissä noin joka viides pirkanmaalainen äänioikeutettu käy virkistäytymässä Keskustorin suihkulähteessä, josta tavan mukaan naarataan päätteeksi kasa tekareita uijien kesken arvottaviksi.

Perussuomalaisten alkuräjähdysmäistä loppunousua eduskuntavaaleissa ei viisas Pertsakaan osannut oikein ennustaa. Kukapa olisi, kun se tuli yllätyksenä jopa itselleen Mestarille.

Ylen tämänpäiväisessä haastattelussa Mestari totesikin realistisesti, että hän ei halua ennustella asioita kovin pitkälle, kun ei tiedä ensi viikonkaan tapahtumista yhtään mitään.

Persupuheenjohtaja lausahti myös, hienoinen hymynkare toisessa suupielessä, että hän ei aio alkaa haukkua hallitusta ennen kuin se on edes muodostettu.

Ehtiihän sitä sittenkin; tämä on lähes raamatullinen totuus, jos nyt lukuisia fundamentalistikristittyjäkin paimentavan ateistin kohdalla näin voi sanoa.

Jos persut omaisivat kautta linjan yhtä kuivan ja nasevan huumorintajun kuin kunnioitettu ja rakastettu johtajansa, siinäpä meillä olisi viihdyttäjälooši vailla vertaa. Valitettavasti Mestari näyttää olevan joukoissaan ainoa laatuaan tässä markkinasegmentissä.

Jollain perverssillä tavalla nautin Mestarin tavasta ilmaista itseään. Onpa hänen päästöistään muuten mitä mieltä tahansa, älykäs äijä ainakin on. Jos siis älykkyyttä ylipäätään tunnistan sampoterhomaisen lihakkaan lounaslautaseni ulkopuolelta.

Välillä sitä miettii, moniko perussuomalaisten kannattaja ymmärtää puoliakaan siitä mitä Mestari jutskaa. Omilleen puheenjohtaja lienee jo asemassa, jossa tärkeämpää on sanoja kuin sanottu. Toki verkkaisenpuoleinen puhetyyli on kuulijalle armollinen. Vähän kuin katsoisi suosikkiohjelmaani Selkokielisiä uutisia.

Vielä selvemmin tuossa tilassa on suurelle yleisölle lähes tuntematon Patmos Lähetyssäätiön ”tutkimusjohtaja” Juha Ahvio. Tällä heittämällä laitaoikeistoon asemoituvalla, amerikkalaisen teekutsuliikkeen ja evankelikaalien oppeja toistavalla teologilla on pieni mutta äärimmäisen fanaattinen ihailijakerho, joka oman onnettoman someulosantinsa perusteella tuskin voi tajuta juuri mitään täsmällisempää idolinsa koukeroisista tarinoista.

Ennen vaaleja Ahvio osoitti tukea kristillisten vanhoilliseen laitaan kuuluvalle Mika Ebelingille, mutta kun tämä ”raamattukouluttaja” (siinäpä vasta duuni!) ei ollut aivan lähellä päästä läpi, Juhis prosessoi tilannetta pari viikkoa ja alkoi blogissaan liputtaa hurjasti perussuomalaisille eurovaaliehdokkaille.

Ahvion aatosten mukaan todellinen kristitty voi poliittisesti olla vain oikeistolainen nationalisti. Esimerkiksi eduskunnan juuri jättänyt helluntailainen demari Harry Wallin ei tämän logiikan mukaan voi olla täysin ehtaa tavaraa. Muutama muukin vajaakanttisen kakkoslaadun uskovainen maasta löytynee.

Mutta se hallitus! Neuvottelut on juuri veivattu käyntiin Säätytalossa, ja jos Juha Sipilän kommentteja on uskominen, ja kukapa ei Rautaruukin tekemää miljonääriä uskoisi, kyllä tästä päättävä elin syntyy ja kohta seisookin.

Vielä kun joku opettaisi Antti Rinteen puhumaan sanoja raivostuttavasti nieleskelemättä. Montakohan prosenttiyksikön kymmenystä demarit menettivät pelkästään puheenjohtajansa ulosantiin, jota seuratessa saa jatkuvasti jännittää lähes kansantuotteet kalsareissa? Eikö tälle tosiaan voi mitään tehdä?

Rinteen esiintymisen on sanottu parantuneen sitten puheenjohtajuuden alun, mutta eipä tänä keväänä juurikaan päässyt siltä tuntumaan. Ehkä se ei vain opi.

Toisaalta, tuskin Paasikiveäkään olisi television vaalikeskustelujen perusteella koskaan valittu presidentiksi. Kekkonen olisi siis aloittanut jo 1950 – miettikääpä sitä!

Toivottavasti Antti Rinne pääministerinä paikkaa osaamisellaan sen minkä hän sopertamisellaan menettää. Rinnettä on veikkailtu paremmaksi pääministeriksi kuin puoluejohtajaksi, eikä ainakaan minua ihan kauheasti haittaisi jos näin sattuisi käymään.

Viikon jälleen harvinaisen tosi puujalka:

Thaimaan juuri virkaansa astunut kuningas Maha Vajiralongkorn Bodindradebayavarangkun on aloittanut työt jäämällä suoraan pitkälle saikulle.

Näin voi olettaa ainakin Ylen TV-uutisten huolestuttavan raportin perusteella. Niiden mukaankuningas sai päähänsä 7,3 kiloa painavan kruunun”.

TimoPeltonen
Sitoutumaton Tampere

Luottokorttiselkärankainen evoluution välituote. Altis ilmaiselle nesteytykselle. Tolkun ihmisen mullikappale.
Vaatii itseltään paljon, mutta muilta enemmän.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu