Lobsterboy Tekoja on jo nähty. Nyt on puheiden aika.

Keksikö Iso-Vanhanen Pikkuvanhasen?

Tuuppiessani äsken ostoskärryillä kaalin- ja lampaanpäitä sekä muutamaa harvaa olutlaatikkoa pohdiskelin luonnollisesti uuden hallituspohjan vaihtoehtoja tummanpuhuva sieluni lähes suljettuna muulta todellisuudelta.

Yhtäkkiä väyrysenkatseeni rekisteröi sivuliikkeen, olisiko ollut Musti ja Mirri, ikkunassa mietelauseen: IKÄ ON VAIN NUMERO.

Niinhän se on – ensimmäiset kymmenen vuotta. Sen jälkeen et ikääsi ainakaan millään arabialaisella numerolla pysty kuvaamaan. Roomalaisilla onnistuu kympin lisäksi puolikas ja täysi vuosisata, mutta en usko että tuon muinaisen suurvallan lukupolitiikka on kovinkaan tuttua nykyajan kopiraittereille.

Useimmat 10 vuotta täyttäneet joutuvat siis kuvaamaan täydet vuotensa kahdella numerolla. Jos niitä tarvitaan kolme, oletettu voi onnitella itseään siitä ettei ainakaan ihan junnuna tullut tyhjää potkaisseeksi.

Kaikki kuitenkin on katoavaista, paitsi ehkä kivet. Levottomuutta herättävä uutinen kertoo, että ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk), LXIII, on menossa sydänoperaatioon. Läppää heitetään ja aortalle pannaan pönkkää. Ajatuksemme stalkkaavat Mattia toivoen, että läppä lentää maaliinsa oikein päin ja aortta välittää sisältöään päättäväisesti mutta hötkyilemättä kuten suuri JHWH pelottavassa viisaudessaan on tarkoittanut. 

Matti tunnetaan raittiusoletettuna. Hänestä yritettiin tehdä takavuosina vähän riettaustapaustakin, mutta se yrityshän pehmeni kuin Matin lempiruoka, joka ainakin pariutumisyhteyksissä kuului olleen hartaasti hautunut uuniperuna. Kroonisesti selvä ihminenhän on koko ajan valppaana, paitsi että juovuksissa sitä helposti luulee olevansa paitsi valpas myös älykäs, ovela ja vahva. Eipä kannattaisi.

No. Syksyllä 2015 Joonas Nordman voitti Putouksen sketsihahmokilpailun Matti Pikkuvanhasella. Mahtoikohan Joonas tietää, että hahmo itse asiassa oli esikuvansa keksimä?

Nimittäin. Joulukuussa 1981 tuo silloinen keskustanuorten puheenjohtaja julkaisi lehtimainoksen, jossa oli ajankohtaisen foton ohella myös kuva oikeasta Matti pikku-Vanhasesta jostain vuoden 1960 korvilta. Iso versio oli tuolloin Johannes Virolaisen valitsijamiesehdokas eikä päässyt läpi; vanhemmillakin poliitikoilla oli niissä kekkereissä tiettyjä vaikeuksia päästä valitsemaan jotakuta muuta kuin Koiviston Manua.

Kuusi vuotta myöhemmin Matti sitten pääsi nykyään politiikan ikikiikkujana tuntemamme Paavo Väyrysen valitsijamieheksi. Eikä ihme, sillä 1985 hän oli ulkopolitiikan parhaiden puolueettomuusoppien mukaan moittinut Helsingissä järjestettyä Baltian maiden separatismia tukenutta mielenosoitusta. Väyrynenhän totesi sittemmin väitöskirjassaan – kaiketi ilmestyskirjamaisen profetointikyvyn valtaamana –, että Neuvostoliitto tulee olemaan ikuisesti Suomen naapuri.

Loppu tuosta eteenpäin on legendaa, jota ei maksa vaivaa tässä kerrata – ei edes uskomattoman värikkäin ja eloisin lausein tavalla joka kokonaisvaltaisesti vangitsisi lukijaoletetun mielenkiinnon ja kirjaimellisesti estäisi tätä laskemasta blogia käsistään ennen kuin nälkä, jano ja muut tarpeet, usein liian vähälle huomiolle jäävät hellyyden ja arvostuksen kaipuut mukaan lukien, äityisivät kerrassaan sietämättömiksi.

Alkuviikon mahottomin puujalkavitsi, joka jälleen perustuu tositapahtumiin:

Herra X (asuu muuten tässä lähellä ja voisi hoitaa puutarhaansa paremminkin, tarkoitan siis pihaa) vastasi pitkäaikaisen leidikumppaninsa kysymykseen ”mihkä sää nym meet?” täsmälleen samoin kuin aikoinaan Tarja Halonen, kun rouva presidentiltä kysyttiin, kenet hän oli juuri nimittänyt Kelan pääjohtajaksi.

Mikä oli tämä lyhyt yhteinen vastaus?

”Huuhtasen jorman.”

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jjrposti kuva
Jari Räihä
Käyttäjän TimoPeltonen kuva
Timo Peltonen

Kiitos Jartsa! Ja tilinumerosihan on se entinen?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset