Lobsterboy Tekoja on jo nähty. Nyt on puheiden aika.

Voiko kenestä tahansa tulla mitä tahansa?

Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel "Mickey" Näkkäläjärvi tiivisti Ylen nuorten vaaliväittelyn päätteeksi, että Suomen pitää olla maa, jossa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.

Oletkohan Mickey tästä nyt aivan varma?

Turha lienee kerrata, mitä kenestä tahansa yleensä tulee: kiinteämpää 1-2 päivän välein ja nestemäistä muutaman kerran päivässä, paitsi jos miesoletetun lihaksia harjoitettaessa onkin kasvanut vain eturauhanen, jolloin tahti on tiheämpi.

Muita jokseenkin jokaisesta tulevia ämneitä ovat hiilidioksidi (maineensa mustannut), suolistokaasu (vaikeuttaa seuraelämää, kokemusta on), hiki (usein toivottu, aina ei), veri (yleensä epätoivottu, mutta lisääntymisikäisten naisoletettujen tapauksessa se vähän riippuu) ja lima eli räkä (ulkoisesti havaittuna ongelmallinen). XX-kromosomoiduilta tiukkuu usein jossain elämän vaiheessa maitoa, ja sitten on vielä se yksi maskuliininen juttu jonka nimeä vanhanaikaisen kasvatuksen tuottama kainouteni estää sanomasta, mutta jota ei kuulemma tule ulos ollenkaan jos käyttää lääkettä nimeltä Tamsumin.

Mutta että mitä tahansa. Ajatelkaa nyt: savua, hiekkaa, rikkiä, potaskaa, jalometalleja…

Sanoinko jalometalleja?

Jotkut saattavat järkensä palattua kokea menneensä naimisiin tultasyöksevän lohikäärmeen kanssa, mutta kultaa 3D-tulostava olisi tykkänään toinen juttu. Jos otamme ilmauksen vertauksena, jokunen – myös pari Jaskaa – onkin onnistunut tekemään naimadiilin, joka taloudellisesti on kullan arvoinen. Fysiologinen kouriintuntuvuus tuosta silti puuttuu, eli reaalimaailman lainalaisuuksiin nojataan.

Ainakin yhdessä Markku Koiviston pitämässä herätyskokouksessa Nokian kirkon katosta alkoi sataa kultahippuja haltioituneen missioseurakunnan päälle. Tällaista konkretiaa ajan takaa.

Maken tapauksessa tosin kiittämättömyys vei lopulta voiton, ja muutamassa vuodessa lahkojohtajasta tuli omiensa joukossa epäoletettu vain siksi, että hänen tunteensa nuoria XY-sielunhoidokkeja kohtaan ylittivät tavanomaisen lämpötilan useilla asteilla, ja mikä onnettominta, ilman että vastapuolella olisi tapahtunut samanlaista edistystä.

Kultahippujen kohtaloa olen joskus koettanut kysellä. Koska kukaan ei halua asiasta puhua, voimme päätellä että seurakuntalaiset pitivät ne ja muuttivat euroiksi.

Joukkopsykoosia ilman hipun hippua en uskalla edes kuvitella, sillä silloinhan hurmoksellisilta uskonnollisilta kokemuksilta putoaisi pohja saman tien, ja niitä on sentään takanaan tuhansilla vakavamielisillä suomalaisilla.

Nyt alan harhautua aiheesta, joka oli Mickey Näkkäläjärvi. Hän on varmasti hyvä tyyppi ja verraton poromiesoletettu, mutta kuten väkevästi todistin, myös hiukan ajattelematon.

Toisaalta on tuskallista koettaa muotoilla tuota Mickeyn julistusta paremminkaan. ”Kenestä tahansa voi tulla mikä tahansa” kuulostaisi siltä, että äänestäjä saattaisi muuttua täydenkuun aikaan ihmissudeksi. Antaa olla.

Nyt siis odottelemme vaalien loppulaskentaa. Jännitys on käsin kosketeltava, mutta sietämätön. Ensimmäisen kerran maamme historiassa ykköstilaan on mahdollisuus puolueella, jonka kanssa kukaan ei ainakaan vielä muutama päivä ennen vaaleja tuntunut haluavan hallitukseen, joskin tilanteen kaatuessa päälle nekin laulut tuntuvat saavan kummasti uusia nuotteja. Ja tuo korkein palli voi hellitä hupaisasti alle 20 prosentilla äänistä – kerta ensimmäinen sekin.

Tämä tilanne on mahdollinen pitkälti siksi, että (presidentti Halosen ajattelemattomasti Millennium-palkitsema) Tim Berners-Lee meni tuossa 30 vuotta takaperin keksimään ”netin” eli tämän selainohjelmilla kahlattavan world wide webin, jossa nelikulmaiseen litteään Maahan, koukkunokkaisten juutalaisten kaikkialle ulottuviin valtalonkeroihin tai sirkuttaviin tiltalttienkeleihin uskova löytää joukon omanmielisiään minuuteissa.

Samaan aikaan kun internet yleistyi kodeissa, hupsujenhuoneverkostomme ajettiin alas ja suurin osa asiakkaista roudattiin ”avohoitoon” virpomaan, jotta söisikö sitä mömmönsä tänään vaiko eikö. Ja jos vastaus on jaa, hakisiko kyytipojaksi Kossua vai Tapsaa.

Tässä meillä on sen luokan yhteensattuma, että jos Saakeli ylipäätään on jotain katalaa joskus suunnitellut, niin varmasti tämän.

Vielä viikonvaihteen kelvottomin puujalkavitsi:

Missä tamperelaiset näyttelijät ovat perinteisesti mieluiten lomailleet?

Tietysti Caprilla. Vanhassa iskelmässähän lauletaan:

”Näin päättyi laulu tää kaunoisen Caprin, vaan Tenho Saurén ei häipyä voi…”

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset